Home

Avainsanat

Kaksinkertainen enemmistö

Euroopan unionin laajentuessa on mietitty ratkaisuja, joilla suurten ja pienten jäsenvaltioiden nykyinen tasapaino neuvoston päätöksenteossa voitaisiin säilyttää. Yksi ehdotetuista ratkaisusta on, että edellytetään sekä neuvostossa annettujen äänten enemmistöä että sitä, että nämä äänet edustavat unionin väestön enemmistöä. Nizzan hallitustenvälisessä konferenssissa joulukuussa 2000 hyväksyttiin pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta. Siinä todetaan, että 1. tammikuuta 2005 alkaen neuvoston jäsen voi pyytää, että neuvoston tehdessä päätöksen määräenemmistöllä päätös hyväksytään vain, jos puolesta äänestäneet jäsenvaltiot edustavat vähintään 62:ta prosenttia unionin koko väestöstä.

Katso:

Määräenemmistö
Äänten painottaminen neuvostossa

Kansalliset parlamentit

Vuodesta 1989 lähtien kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin asianomaisten valiokuntien edustajat ovat kokoontuneet puolen vuoden välein yhteisöasioita käsittelevien elinten konferenssissa Cosacissa (Conference of European Community Affairs Committees).

Euroopan unioni sai Maastrichtin sopimuksen voimaantulon myötä lisää toimivaltuuksia, minkä vuoksi on yhä tärkeämpää, että kansalliset parlamentit osallistuvat entistä kiinteämmin Euroopan unionin toimintaan. Amsterdamin sopimukseen onkin liitetty kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa koskeva pöytäkirja.

Katso:

Euroopan parlamentti

Komission hyväksyminen

Komissio hyväksytään kahdessa vaiheessa: ensin hyväksytään komission puheenjohtaja ja sitten koko komissio.

Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät ensin yhteisellä sopimuksella henkilön, jonka ne aikovat nimittää komission puheenjohtajaksi. Sitten Euroopan parlamentti hyväksyy nimeämisen. Sen jälkeen jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät puheenjohtajaksi nimetyn kanssa neuvotellen muut henkilöt, jotka ne aikovat nimittää komission jäseniksi. Euroopan parlamentissa äänestetään komission hyväksymisestä yhtenä kokoonpanona sen jälkeen, kun kutakin jäsenehdokasta on kuultu parlamentin toimivaltaisissa valiokunnissa. Neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittävät komission lopullisesti tehtäväänsä.

Katso:

Euroopan komissio
Komission kokoonpano
Euroopan parlamentti
Komission puheenjohtaja

Komission kokoonpano

Komissiossa on tällä hetkellä vähintään yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta (Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta, Espanjasta ja Italiasta kaksi). Komission kokoonpano unionin laajentumisen jälkeen on kuitenkin herättänyt keskustelua. Tavoitteena on määritellä sellainen komission jäsenten kollegion enimmäismäärä, joka takaa komission legitiimiyden, kollegiaalisuuden ja tehokkuuden, kun se toteuttaa tehtäväänsä yleistä etua edustavana toimielimenä, jonka jäsenet toimivat täysin riippumattomasti.

Katso:

Euroopan komissio

Komission puheenjohtaja

Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät yhteisellä sopimuksella henkilön, jonka ne aikovat nimittää komission puheenjohtajaksi. Euroopan parlamentin on hyväksyttävä nimitys.

Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät myöhemmin yhteisellä sopimuksella uuden puheenjohtajan kanssa muut henkilöt, jotka ne aikovat nimittää komission jäseniksi. Komission puheenjohtaja määrittelee poliittiset suuntaviivat, joiden avulla komissio voi suorittaa tehtävänsä ja päättää kollegion sisäisestä tehtävänjaosta sekä tehtävien uudelleenjaosta komission toimikauden aikana.

Katso:

Euroopan komissio
Komission kokoonpano
Komission hyväksyminen

Komiteamenettely

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaan silloin kun yhteisön lainsäädäntö edellyttää, että täytäntöönpanosta vastaa yhteisö eivätkä tavanomaiseen tapaan jäsenvaltiot, neuvosto siirtää täytäntöönpanovallan komissiolle. Käytännössä jokaisessa säädöksessä täsmennetään komissiolle annetun täytäntöönpanovallan laajuus sekä tapa, jolla komissio voi valtaansa käyttää. Tässä yhteydessä säädetään usein, että komissiota avustaa komitea niin kutsutun komiteamenettelyn mukaisesti.

Komiteat muodostuvat jäsenvaltioiden edustajista, ja niiden puheenjohtajana on komission edustaja.

Kuulemismenettely

Kuulemismenettelyssä (vain yksi käsittely) neuvoston on kuultava Euroopan parlamenttia ja pyrittävä ottamaan sen näkemykset huomioon, mutta parlamentin kanta ei sido neuvostoa. Menettelyä sovelletaan pääasiassa yhteisessä maatalouspolitiikassa.

Katso:

Euroopan unionin neuvosto
Euroopan parlamentti