Home

Avainsanat

Perusoikeuskirja

Unionissa voimassa olevat perusoikeudet on koottu yhteen asiakirjaan, perusoikeuskirjaan, niiden näkyvyyden, arvokkuuden ja tunnustetun aseman tuomiseksi paremmin esiin. Perusoikeuskirja perustuu yhteisön perussopimuksiin, kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, sekä jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen.

Perusoikeuskirja hyväksyttiin 18. joulukuuta 2000. Sen mahdollinen sisällyttäminen perussopimuksiin on yksi valmistelukunnan käsiteltäväksi annetuista kysymyksistä.

Katso:

Unionin kansalaisuus

Perussopimusten luettavuus (perussopimusten yksinkertaistaminen)

Perussopimusten luettavuus on usein esiin tuotu kysymys. Se liittyy siihen, että yhteisön lainsäädäntö on tulosta toinen toistaan seuranneista perussopimuksista. Jokaisella uudella perussopimuksella on sekä täydennetty edellisiä että myös muutettu niitä. Tämä on toisinaan johtanut monitulkintaisuuteen ja vaikeuttanut kokonaisuuden ymmärtämistä.

Katso:

Lainsäädännön yksinkertaistaminen
Avoimuus

Perussopimusten tarkistaminen

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla muodostaa oikeusperustan, jonka perusteella voidaan kutsua koolle jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi (hallitustenvälinen konferenssi � HVK) perussopimusten tarkistamiseksi. Artiklassa määrätään, että jokainen jäsenvaltio tai komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksia tällaisista tarkistuksista. Jos neuvosto Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan antaa konferenssin järjestämisestä myönteisen lausunnon, sen puheenjohtaja kutsuu konferenssin koolle. Perussopimuksiin tehtävät muutokset tulevat voimaan kahden kuukauden kuluttua siitä, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.

Katso:

Hallitustenvälinen konferenssi (HVK)

Puitepäätös

Puitepäätös on väline, jota käytetään jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseen. Sitä voi ehdottaa komissio tai jäsenvaltio, ja se on hyväksyttävä yksimielisesti. Se velvoittaa jäsenvaltiot saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.