Home

Avainsanat

Ulkopuolelle jättäytyminen (opting out, poikkeuslauseke)

Ulkopuolelle jättäytyminen tarkoittaa sitä, että tilanteessa, jossa yhteistyö uhkaa lukkiutua, sellaiselle maalle, joka ei halua osallistua jollakin alalla muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, annetaan mahdollisuus jättäytyä sen ulkopuolelle. Esimerkkejä ulkopuolelle jättäytyneistä maista ovat Yhdistynyt kuningaskunta, joka ei ole halunnut osallistua talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen, euron käyttöönottoon johtaneeseen vaiheeseen, ja Tanska, jolle on myönnetty talous- ja rahaliittoa, puolustusta ja Euroopan kansalaisuutta koskevat poikkeukset.

Unioni oikeushenkilönä

Kysymys unionin oikeudellisesta asemasta on nostettu esiin etenkin niissä asioissa, jotka koskevat sen kykyä tehdä sopimuksia tai liittyä kansainvälisiin järjestöihin. Vaikka unioni käsittää kolme eri yhteisöä (EY, EHTY ja Euratom), joista jokainen on oikeushenkilö, sekä kaksi hallitustenvälisen yhteistyön alaa (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä poliisi- ja oikeusyhteistyö), sillä ei ole selkeää oikeushenkilöyttä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artiklassa kuitenkin annetaan mahdollisuus sopimuksien tekemiseen Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä, mitä voidaan pitää epäsuorana osoituksena kansainvälisestä oikeuskelpoisuudesta.

Katso:

Yhteinen toimielinjärjestelmä
Euroopan unionin pilarit
Yhteisömenettely ja hallitustenvälinen menettely

Unionin kansalaisuus

Kaikki jäsenvaltioiden kansalaiset ovat unionin kansalaisia. Unionin kansalaisilla on neljä erityistä oikeutta:

  • vapaus liikkua ja oleskella missä tahansa unionin alueella
  • äänioikeus ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa asuinmaassa
  • oikeus saada suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta sellaisen kolmannen maan alueella, jossa kansalaisen omalla jäsenvaltiolla ei ole edustusta
  • oikeus kannella Euroopan oikeusasiamiehelle.

Unionin kansalaisuuden käyttöön ottaminen ei korvaa jäsenvaltioiden kansalaisuutta vaan täydentää sitä.

Unionin puheenjohtajuus (puheenjohtajuuden kierto)

Kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan unionin puheenjohtajana kuuden kuukauden ajan. Puheenjohtajana toimiminen on jokaisen jäsenvaltion velvollisuus, ja sillä se osaltaan edistää Euroopan unionin toimintaa. Nykyään jäsenvaltio toimii puheenjohtajana seitsemän ja puolen vuoden välein.